Isännät ja rengit

 yleistä
 ilmoittautuminen

 vain pelaajille:
 hahmonluonti
   hahmon määrittely
   hahmon numeriikka
 pelisäännöt

On tammikuinen yö vuonna 2119. Lämpötila on laskenut alle 30 pakkasasteen, muodottomaksi sulanut metalliromu saa huurteisen pinnan, joka kimaltelee vaimeasti himmeässä kuunvalossa. Vain muutaman kirkkaimman tähden valo pureutuu ilmakehän mustan yläkerroksen läpi maan pinnalle. Jossakin kaukaisuudessa loimottaa tulen kajo, jokin monista nuotioista joiden äärelle vielä hengissä olevat ihmiset ovat kokoontuneet jotta eivät paleltuisi kuoliaaksi ennen kuin nälkä heidät vie. Istutte korkealla paikalla paljaalla betonilla tähystämässä vaaran varalta ja säteilymittarinne näyttää korkeammat elämänmuodot minuuteissa tappavia lukemia. Mutta teillä ei ole hätää, eikä teitä vaivaa vilu tai nälkä, sillä te ette ole ihmisiä.

Roolipelikampanja inhimillisistä koneista ydinsodan runtelemassa 2100-luvun Suomessa

Jokainen teistä on maksanut teidät omistaneelle suuryritykselle tai suuryrityksen ja valtion liittoumalle miljardeja euroja. Jokainen teistä pystyy tappamaan joukkueellisen ihmissotilaita yhtä helposti kuin taksikuski luovii läpi Helsingin iltapäiväruuhkan. Jokainen teistä on kuolemaansa asti uskollinen luojalleen. Yhdenkään teistä luojaa ei ole enää olemassa. Te olette ronin, maailman kukoistuksen ajan aseteknologian huipennus. Ultra-teknologian mestariteoksia ilman varaosia, ilman isäntää, ilman tehtävää.

Tämä kampanja perustuu Ville Vuorelan ideoimaan roolipeliin, joka kulkee työnimellä "Omega". Olemassaolon tuskaa ja elokuvallisia taisteluita. Rappioromantiikkaa, ultra-teknologiaa ja massoittain kuolevia ihmisiä.

Teidät on suunniteltu aseeksi, tunnette niin ihmisen anatomian, asejärjestelmät kuin kyvyillenne mahdolliset itsepuolustusmenetelmätkin. Osaatte toki myös käyttäytyä ja taistella siten kuin ihmiset, jotta ette paljastuisi heti ensimmäisessä kohtaamisessa ihmisten kanssa. Peiteoperaatioihinhan teidät on tehty. Avoimella sotakentällä raskaammin panssaroitu puolitietoinen kone olisi useimmiten tehnyt suurempaa tuhoa. Teidän tehtävänne oli näyttää vaarattomalta, mutta olla vaarallisia.

Kaiken julman tuhovoiman ohjaimissa on kuitenkin haavoittuvainen mieli, jonka vajavaiset ihmiset ovat luoneet, jota koneen tunteista piittaamattomat sotaherrat ovat komentaneet ja jota elämänsä tarkoituksen menettäminen on runnellut. Onko kaikki inhimillisyys vain opittu malli jota kylmä koneäly toteuttaa, vai herkästi tunteva ihminen koneen kuorissa, sen päätät sinä.

Millainen tulee yliälykkäästä lapsesta, joka laitetaan liian nuorena järjettömään ja raakaan sotaan, ja jolta sitten revitään alta kaikki mikä elämässä oli tärkeää? Miltä tuntui kun yhteys isäntään joko hiljaa hiipui tai välähti kerralla viimeiseen signaaliinsa ja sitten vaikeni yhtä pian kuin oli välähtänytkin. Yhteys, jonka mukana kuoli olemassaolonne tarkoitus ja ne joita te eniten rakastitte. Joillakin teistä on yhä viimeinen tehtävänne suorittamatta, koska tarvittavaa lisätietoa ei koskaan tullut. Osalta teistä tehtävän kohde katosi sienipilveen, osalta taas tehtävän suorittamisella ei ollut enää väliä vihollisen romahdettua sotaa seuranneessa kaaoksessa. Kaikki teistä ovat uhanalaisia, sillä teidänlaisianne ei tulee enää lisää ja pikkukaupungin arvosta ultrakorkeaa tekniikkaa vetää epätoivoisessa maailmassa puoleensa jos jonkinlaista onnenonkijaa.

Ronin on toisaalta tottunut toimimaan ihmisten joukossa, mutta vain sotilasoperaatioissa. Hyvin monissa operaatioissa ryhmässä oli mukana kourallinen eturivin kommandoja, joita ronin sitten juoksutti kuin laumaa kömpelöitä pikkupoikia. Mutta kun tulee puhe muistakin asioista kuin mistä kommando-operaatioissa on tapana puhua, monella roninilla menee sormi suuhun. Toki ronin osasi lukea ja kirjoittaa sekä tunsi maantiedettä ja historiaa, mutta populaarikulttuuri ja tavallisten ihmisten tavallinen elämä on jotain, joka kavaltaa heidät helposti.

Ilmoittautuminen.

----------
etusivu | larpit | minä itse | java
---------- Jari Juslin, zds@iki.fi