Tällä kertaa ajatuksia herätti satunnainen irkkiurli, tai pikemminkin sen seurauksena käyty keskustelu.
URL itsessään oli normaalia “WTF” ja “onpas maailma kummallinen” -sarjaa, tuo keskustelu laittoi pohtimaan ihmisten oikeuksia ja velvollisuuksia. Moni tuossa keskustelussa totesi että “muuta vain pois, ei sinulla ole oikeutta puuttua äitisi käytökseen, jokaisella on oikeus päättää omista asioistaan”. Mutta kuinka sekaisin ihmisen pitää olla, että asioihin voi puuttua? Ymmärrän hyvin näkökannan “yritin puhua järkeä, mutta ei siitä mitään tullut ja pakottaa ei voi”, mutta en tätä “ei sinun kuulu puuttua toisten asioihin”.
Kun on selvää, kuten tässä tapauksessa minusta on, että henkilö on sairas ja sairaus eristää häntä lähipiiristään ja aiheuttaa potentiaalisesti riskejä ja epämukavuutta sairaalle henkilölle ja hänen lähipiirilleen, onko oikein sanoa että “ei saa puuttua asiaan”? Kuitenkin hyvin moni sanoi juuri näin. Toisaalta, jos olisin itse noin sekaisin, varmasti pitäisin kiinni oikeudestani toimia niin. Mutta on eri asia se että yrittäminen on vaikeaa, kuin että ei saisi edes yrittää.