Minä ja näytelmäpelit

Näytelmäpelit (larpit, live-roolipelit) ovat tuorein kiinnostuksen kohteeni roolipelien ja muiden saman suunnan kummallisuuksien suunnassa. Ensimmäiset kokemukseni jäivät hieman vaillinaisiksi, mutta talvella 97-98 näytelmäpelit imaisivat sitten minut pauloihinsa niin täysin että pöydän ääressä pelaaminen jäi useaksi vuodeksi.

Näytelmäpelien tulvahdettua ajatuksiini alkoi kutoutua myös huonojen peli-ideoiden tukku. Uusi ilmaisumuoto verrytti mielikuvitusta ja tuskin mikään elämänalue on jäänyt käymättä läpi siinä valossa että saisikohan siitäkin näytelmäpelin.

Järjestämään päädyin sitten lopulta mm. Wanderer 2:ta ja kirjoittamaan Tuparit-larpin sekä Tienristi-jatkumoa.

Miksi larppaan?

Larppaaminen on hullun hommaa. Sohvapeliin valmistautumiseksi riittää kun muistaa ottaa nopat ja hahmolomakkeen mukaan. Edes pelinjohtajalle ei ole ongelma johtaa peliä vähintään kerran viikossa - monet johtavat useampaakin peliä viikottain. Pelaaminen ja johtaminen on lähes ilmaista. Miksi sitten järkevät ihmiset käyttävät kymmeniä tunteja ja satoja markkoja ommellen, veistäen, hahmoa päntäten ja pelipaikalle ajaen voidakseen pelata murto-osan valmisteluihin kuluneesta ajasta?

Kokonaisvaltaisuus

Näytelmäpeleissä eläytymisen taso on kokonaisvaltaisuuden vuoksi usein paljon syvempi. Parhaimmillaan peliä koetaan kaikilla aisteilla ja joka soluilla, ja parhaiten lavastetuissa peleissä jokainen näkemäni esine ja henkilö on juuri sitä miltä se näyttää. Syvässä eläytymisessä oma minä painuu jonnekin isojen aivojen nurkkaan ja kehoni, aistini, lyhytkestoiset ajatukseni ja reaktioni ovat kaikki hahmoni, eivät itseni. Tämä puolestaan on käsittämättömän hieno tunne.

Suuret tunteet

Valmistautuminen on puoli ruokaa

Näytelmäpelien varusteiden valmistaminen tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa itseään moninaisin tavoin. Kun tavoitteena on mahdollisimman hyvin haluttua tunnelmaa luovien proppien valmistaminen, vain taivas on rajana keinoille ja materiaaleille. Innovointi ja konkreettinen puuhaaminen moninaisten materiaalien ja työkalujen kanssa on äärettömän kivaa. Tämä ei sinänsä ole uutta - olen aina käyttänyt kaikki mahdolliset tilaisuudet pukeutua ja varustautua joksikin muuksi kuin olen, jo kauan ennen kuin edes kuulin larppaamisesta.